My story
Oon siis 19-vuotias tyttö, joka aikoo laihtua. Oon noin 3 vuotta vammaillu tän syömisen kanssa, välillä paino on noussu, välillä laskenu. Pahin aallonpohja oli viime kesänä, kun painoni nousi n. 66kg:aan. En uskaltanut edes käydä vaa´alla kattoon, mikä tarkka paino oli.
Alotetaan kuitenkin alusta saakka. Eli 16-vuotiaana, kevät-talvella 2007 olin ulkomaan matkalla vanhempieni, pikkuveljeni ja kaverini kanssa. Kaverini on ollut pienempänä ylipainoinen, nyt hän oli laihduttanut, mutta oli silti normaalipainon ylärajoilla. Oma painoni oli tuolloin 53kg, tosin minulla on harrastukseni puolesta hieman lihaksikkaampi vartalo, joten osa painosta johtui siitä. Kokoni oli s/36. Reissussa söimme tietysti aina jossain ravintolassa ja tietysti rasvaista ruokaa. En sinänsä ollut koskaan pahemmin katsellut mitä syön, kunhan söin melko terveellisesti ja herkkuja kohtuudella. Nyt reissussa mässäsin karkkia, rasvaisia hampurilaisia, sokerilimsoja ja ties mitä muuta mielin määrin, ja päätin aloittaa herkkulakon kun pääsisimme kotiin. Samantien kotiin päästyämme menin vaa´alle ja huomasin painoni nousseen: 54,6kg!!! Päätin, että laihdutan muutaman kilon, tavoitteekseni asetin 50-52kg. Pyysin äidiltäni ohjeita, miten laihtua, hän kun oli joskus laihduttanut menestyksekkäästi 49kiloon minun ja veljeni syntymän jälkeen, ja hän on samanpituinen kuin minä.
Siitä lähdin laihduttamaan, kuuri oli tavalliseksi laihdutuskuuriksi aika raju, siinä olisi pitänyt lähteä puoli kiloa viikossa. Noudatin ohjeita tarkasti ensimmäisen viikon, mutta en ollutkaan laihtunut ihan puolta kiloa, ja rupesin lisäämään liikuntaa. Treenasin voimistelua 10h viikossa, ja nyt lisäsin päälle vielä juoksulenkin joka treenin perään. Jaksoin toisen viikon, paino tippui 53kiloon. En ollut tyytyväinen, mutta päätin että olen ihan hyvä näinkin ja lopetin laihduttamisen. Olinhan takaisin “normaalipainossani”.
Sitten koitti kevät ja kilpailut. Olin jälleen 54kiloinen, mutta lisäksi vartalomuotoni oli aivan hirveä. Minulla ei ollut kunnon vyötäröä, eikä myöskään lantiota. Rintani olivat pienet 75A:t. Yhdellä ystävälläni joukkueessa, joka oli muutenkin laiha, 47kiloinen ja hieman alipainonen, oli todella kapea vyötärö. En voinut olla vertaamatta häntä ja itseäni samanlaisissa jumppapuvuissa: hän näytti hyvältä, minä virtahevolta. Päätin jälleen laihtua. Tavoite oli tällä kertaa 50kg, ja ajattelin kokeilla nutrilett-valmisteita, jotta laihtuisin nopeasti.
Kävin ostamaan kalliin paketin nutrilett sulkaa-shake pirtelöä, ja luin ohjeet sekä kalorimäärät. Tajusin, että paketti kuluisi viidessä päivässä, eikä minulla ollut rahaa ostaa toista. Päätin tehdä annoksista hieman normaalia pienempiä, eli join vain 444kcal/pvä, kun normaali olisi ollut 555kcal. Lisäksi sain syödä hedelmiä ja vihanneksia. Kävin vaa´alla neljän päivän jälkeen: Painoni oli 52kg! Olin laihtunut kaksi kokonaista kiloa vain neljässä päivässä!!! Tunne oli uskomaton, ja ajattelin että syönpä nyt tänä viikonloppuna normaalisti, koska olen näin hienon tuloksen saanut. Paino ei onneksi tuolloin noussut. Seuraavalla vkolla stockmannilla oli nutrilett patukat alennuksessa. Ostin monta pakettia, ja söin niitä 2/pvä. Laihduin 51kiloon. Olin onnellinen, ja päätin että nyt voin alkaa syödä normaalisti, olen hyvä näin.
Eipä aikaakaan, kun aloitin laihduttamisen uudelleen kesällä 2007. Tällä kertaa olin hieman hämmentynyt, että miten laihtua. Päätin kokeilla äitini kuuria uudestaan, en onnistunut. Sitten yhtenä päivänä kokeilin, miltä tuntuisi, ja ennen kaikkea, pystyisinkö olemaan lähes syömättä koko päivän. Olinhan ollut lähes syömättä nutrauksella. Valitsin huonon aloitus pvän, koska lähdimme juuri perheeni ja ystäväni kanssa Yyteriin rannalle, paljon eväitä mukana tietysti. Onnistuin aluksi hyvin, söin vain persikan koko rannalla olo aikana. Sitten lähdimme kotiin päin, ja kuinkas ollakkaan veljeni halusi Hesburgeriin. Olin kuitenkin järkevä, ja otin vain kanasalaatin, josta lopulta söin vain persikat ja salaatinlehdet. Tässä vaiheessa äitinin ja kaverini huomasivat, ja sanoivat ettei syömättä olemalla laihdu, menee vaan säästöliekille ja sitten kun alkaa syömään, lihoo. Ja minä hölmö uskoin.
Loppukesästä jälleen päätin lopettaa laihduttamisen, ja päätöksen kunniaksi kävin kaupassa ostamassa ison karkkipussin, kolme classic-puikkojäätelöä ja limsaa. Menin kotiin ja aloin katsella elokuvaa. Noin puolessa välissä ahmimistani tajusin, ettei näin voi jatkua, jos syön näin paljon, enkä laihduta, lihon ihan possuksi. Päätin sen olevan viimeinen mässypäivä.
Kesän loppuun olin laihduttamatta.
Sitten menin uuteen kouluun, laittauduin oikein hienoksi ensimmäistä päivää varten. Pääsin kotiluokkani eteen, kun näin käytävällä todella laihan tytön, ja kaverini kuiskasi minulla tytön olevan anorektikko. Hän sanoi, että kyseinen tyttö oli ollut ennen kesää vieläkin laihempi. Järkytyin, en siksi että tyttö olisi ollut mielestäni liian laiha, vaan siksi, että olin itse sellainen possu hänen rinnallaan. Aloitin laihduttamisen heti seuraavana päivänä.
Huomasin, että karkeissa oli paljon kaloreita, mutta jos ei syönyt mitään muuta, karkkejakin syömällä laihtui. Ostin siis joka päivä 700kcal edestä karkkia, esim. malacon truly pikkupussin ja pari pientä suklaa patukkaa. Samalla löysin carte d’orin light jäätelöt, joissa oli vain 800kcal koko isossa paketissa. Ostin välillä siis myös jäätelöä. Viikonloppuna lankesin syömään hieman enemmän, mutta jatkoin kokonaista kaksi viikkoa. Kun viimeisen vkon lauantaina menin aamulla vaa’alle, painoni oli tippunut: 49,8kg!!! Voi sitä riemua, huomasin jopa lantioni luiden tulevan melko hyvin esiin, paremmin kuin ennen. Kävin myös vaatekaupassa kokeilemassa samanlaisia farkkuja, jollaiset olin juuri ennen laihtumistani ostanut: mahduin kokoa pienempiin kuin mitä omani olivat!!! Kokoni oli siis pienentynyt 36:sta 34:ään! Olin niin riemuissani, että päätin syödä vkonloppuna normaalisti.
Syksyn söin välillä normaalisti, välillä yritin laihtua. Sitten oli taas ulkomaan matka edessä, ja painoni oli jälleen noussut 54,6kg:aan. Päätin yrittää laihduttaa 10 kiloa neljässä viikossa, mitkä olivat jäljellä ennen matkaa. Tällöin asetin tavoitteeni ensimmäistä kertaa anorektiseen BMI:hin. En kuitenkaan pystynyt laihtumaan, paino oli ja pysyi samassa, kunnes viikkoa ennen päätin, että minähän laihdutan nyt tämän viimeisen vkon! Päätin pitää herkkipäivän, jolloin saisin syödä mitä vain miten paljon tahansa. Söin normaalisti, ja lisäksi ostin kaupasta kamalan määrän suklaapatukoita. Vedin ne kaikki, ja tunsin oksettavan olon, ja olin varma että olo oli niin paha, että muistaisin sen huomennakin. Enpä muistanut, vaan pidin kaksi seuraavaakin pvää herkkupäivinä. Sitten nousin vaa’alle: se näytti 56kiloa!!! Järkytyin, itkeskelin, ja tajusin etten pääse edes normaalipainooni matkan alkuun mennessä. Matkalla päätin syödä normaalisti, olihan loma, enkä halunnut stressata.
Koitti kotiinlähdön aika. Farkut, jotka olivat löysät ollessani normaalipainossani, olivat tiukat minulle nyt. Painoni oli 58kg! Katsoin peilikuvaani kauhun vallassa, ja heti kotiin päästyämme laihdutin viikon karkki-laihiksella (800kcal/pvä karkkia). Painoni tippui 56kiloon, mutten pystynyt laihduttamaan lisää. Yritin koko ajan laihtua, ja päätin joka pvä, että nyt tämä on viimeinen pvä kun syön, ja sitten laihdutan, ja minusta tulee ihanan laiha. Jouluun mennessä minun piti olla jo kaunis ja laiha. Tuloksena painoni oli noussut 58,5kiloon. Olin läskimpi kuin ikinä.
Päätin jälleen laihduttaa, tällä kertaa 20kiloa 2 kuukaudessa, joiksi laskin 8vkoa. Tammi-helmikuun (2008) aikana en laihtunut yhtään, mutten onneksi lihonutkaan. Päätökseni eivöt kuitenkaan pitäneet, vaan kesään mennessä olin lihonut 60,5kiloon. En kehdannut käydä uimassa koko kesänä. Yritin koko ajan laihduttaa, mutta en pystynyt. Tiesin, etten voisi jäädä loppuelämäkseni niin lihavaksi. Vihasin itseäni.
Syksyllä 2008 kun koulu alkoi, olin aivan maassa. Miten upealta olisinkaan voinut näyttää, jos olisin ollut laiha? Mutta olin läski. Kävin koulua, mutten jaksanut kunnolla keskittyä muuhun kuin laihduttamiseen. Jokaisella tunnilla pohdin, onko tänään viimeinen mässypvä vai ensimmäinen laihispvä. Aina päädyin mässypäivään. Nyt osasin kuitenkin jo laskea kulutukseni, enkä syönyt yli rajojen enää niin usein. Lihoin kuitenkin.
Keväällä 2009 yritin uudestaan tammi-helmikuu laihista, enää en uskaltautunut vaa’alle, pelotti nähdä suuret lukemat. Paino oli kuitenkin n. 62kg. En onnistunut laihtumaan, enkä enää kehdannut mennä voimistelukisoihinkaan, koska minua hävetti niin paljon. Kesään 2009 mennessä painoni oli arviolta noussut 65-66kg:aan. Tiesin, että olin saavuttanut jo ylipainon rajan, ajattelin, että kaikki ihmiset mulkoilivat minua, kuin satakiloista norsua. Lähdimme perheeni kesken matkalle, ja onnistuin laihtumaan matkalla n.2kiloa, kiitos pitkien kävelymatkojen ja itsehillintäni. Pidin tarkkaa kirjaa kaloreistani, enkä syönyt rasvaisia pitsoja, vaikka muut niin tekivätkin. Kotiin palattuani muutama läheinen ystäväni huomasi minun laihtuneen. Kielsin asian ja totesin olleeni lomalla, eihän sielä nyt voi lahtua ja nauroin päälle. Sisälläni tunsi kuitenkin mielihyvää, olinhan viimein onnistunut aloittamaan.
Alkutalvella 2009 lähdimme äitini ja isäni kanssa jälleen lomamatkalle. Päätin enne reissua laihduttaa, onnistuin laihduttamaan 2 vkoa, tosin en niin paljon kuin olisin halunnut. Laihduin myös 2vkon lomamatkalla, ja palattuamme ystäväni näkivät laihtumiseni ja kehuivat taas, ja taas minä kielsin.
Ennen joulua laihduin vielä hieman lisää, huomasin sen kun yksi ennen tiukka vyöni tippui päältäni kun käytin sitä. Alkkeväästä 2010 lenkkeilin säännöllisesti, kunnes pidin noin kuukauden tauon. En lihonut, muttan pahemmin laihtunutkaan.
Sitten aloitin kunnon laihiksen. Ja tällä kertaa tosiaan aloitin sen. Tämä on ensimmäinen viikko, mutta parhaiten se on mennyt tähänastisista. Ongelma vaan on tällä hetkellä se, että teloin toisen jalkani heti kolmantena pvänä, joten nyt en voi lenkkeillä, mutta pystyn kyllä tekemään liikunnat muulla tavalla. Aion laihtua, ja seuraavan kerran kun menen treeneihin, kaverini huomaavat laihtumiseni. Vaikka jalka tervehtyisikin (niinkuin toivon sen tietysti tekevän) pian, aion mennä treenaamaan vasta kun painoni on 54,6kiloa, eli “normipainoni”.
Enkä voi sanoa, että lihomisestani olisi ollut pelkkää haittaa, koska vartaloni on nyt kehittynyt paljon: Minulla on vyötärö, lantio ja rinnat, ja kun laihdun, muoto on parempi, kuin mitä se olisi ollut, jos en olisi lihonut. Uskon, että kaikilla on kohtalo ja kaikkeen tapahtuvaan löytyy jokin syy. Myös siihen, miksi lihoin ja miksi laihdun juuri tiettynä aikana elämästäni.
I want perfection.
Luokassa: Luokittelematon
